Tällä kertaa kirjaesittelyssä on pokerikirja, jonka lukemisen ei ole tarkoitus olla +EV. Kyseessä on Eric Bronsonin kokoama artikkelikirja pokerin ja filosofian yhteyksistä: Poker and Philosophy: Pocket Rockets and Philosopher Kings. Kirja on julkaistu Popular Culture and Philosophy sarjassa, joka sisältää mm. kirjat Harley-Davidson and Philosophy, Baseball and Philosophy ja Seinfeld and Philosphy.

Kirja jakautuu löyhästi neljään eri aihepiiriin: I Pokerin elämänopetukset, II Pokeriajattelu, III Bluffaaminen ja IV Pokeri kulttuurillisena ilmiönä. Katsotaan yhtä artikkelia jokaisesta osasta.

Ensimmäinen artikkeli on nimeltään "Seitsemän asiaa, jotka olet jo oppinut pelaamalla Texas Hold'emia." Michael Ventimiglian kirjoittaa, että pokeri on elämä pienoiskoossa, koska niin monet pokerissa tarvittavat taidot ovat tärkeitä laajemminkin. Pokeripelin käsitteellinen rikkaus antaa mahdollisuuden vetää yhteyksiä sen ja elämän yleensä välillä. Ventimiglian pokerista löytämät elämänviisaudet ovat:
  1. Ihmisellä ei ole varmaa tietoa.
  2. Varman tiedon puuttumisesta huolimatta meidän on kyettävä toimimaan.
  3. Tavoitteiden saavuttamiseksi on joskus otettava isoja riskejä.
  4. Luota vaistoihisi.
  5. Elämä on kilpailua - elämä on yhteistyötä. (Pokeria ei voida pelata, elleivät pelaajat kunnioita sääntöjä.)
  6. Menestys riippuu sekä havaintotodellisuudesta, että todellisuudesta.
  7. Täydellisyyttä voi tavoitella neljän klassisen hyveen kautta.
Toisessa luvussa Don Fallis miettii, voidaanko todennäköisyyslaskenta nähdä pokeriajattelun perustana. Fallis huomauttaa aluksi, että kysymys on laajemminkin kiinnostava: on väitetty, että todennäköisyyslaskenta on kaiken inhimillisen päätöksenteon perusta. Fallis haluaisi ymmärtää ajatusta paremmin. Hän tutkii erilaisia käsityksiä todennäköisyyslaskennan soveltamisesta pokeriin. Hän näyttää, miten vähintään käsijoukkoajattelun laatuinen todennäköisyysmatematiikka on tarpeen, kun puhutaan pokerin todennäköisyyslaskennasta pokeriajattelun perustana. Sklanskylaisen yksinkertainen malli ei toimi, argumentoi Fallis. Se on kuitenkin hyvä ideaali: pelaajan informaation (tellit, historia, jne.) määrän kasvaessa pelaajan päätökset ovat yhä useammin sellaisia kuin ne olisivat, jos hän näkisi vastustajan kortit.

Kolmannen luvun avauskirjoitus on Brian Hussin "Bluffing, Lying and Bullshitting". Huss on kiinnostunut bluffaamisen käsitteellisestä osasta pokerissa. Hän miettii, pitäisikö bluffaaminen rinnastaa valehtelemiseen, vai sen edistyneempään muotoon, paskan puhumiseen. Jälkimmäisen termin englanninkielisen vastineen "bullshitting" otti filosofisessa kirjallisuudessa käyttöön Harry Frankfurt teoksessaan On Bullshit. Frankfurt piti tuota käsitettä liian vähälle huomiolle jääneenä, vaikka sillä onkin yhteys Wittgensteinin sense/nonsense -jaotteluun. Bullshit poikkeaa valheesta sikäli, että sen suoltaja ei edes yritä peitellä totuutta - luultavasti hän ei ole edes kiinnostunut siitä. Huss kokeilee myös muita käsitteellisiä rinnastuksia pokeribluffaamisen ja tavallisen keskustelun välillä.

Viimeisen luvun kiinnostavin kirjoitus on Wendy C. Hambletin pokerikriittinen "'The Cheating Game': Poker's Culture of Violence". Hamblet kysyy kirjoituksena alussa, onko pokeri vain jännittävä peli muiden joukossa, vai kuvastaako se kapitalistisen yhteiskunnan kilpailuvimmaa, joka ilmenee aggressiivisena ja epärehellisenä käyttäytymisenä? Kirjoituksensa lopetuksena Hamblet toteaa yhteyden yleistyneen häilyvän asenteen rehellisyyttä kohtaan ja pokerikiinnostuksen välillä. Erinomaisen ajatuksia herättävä kirjoitus!

Suosittelen Poker and Philosophy - Pocket Rockets and Philosopher Kings -kirjaa kaikille pokerin syvemmästä olemuksesta kiinnostuneille. Artikkelien laatu on epätasaista, mutta mukana on oivaltavia kirjoituksia. Amazonista $12,21.

* * *


Saman jutun voi lukea uutisena, mutta paremmin aseteltuna ja hienoin kuvin :)