Ikävä tapaus mutta hommahan tasoitellaan siitä että kaiken vastuunkantava RAY jakaa hävinneen rahat vähäomaisille ja kansanedustajille, toki ei saa kulttuuria unohtaa. Jos pelaaja olisi sotkeutunut jollain tavalla nettipokeriin niin Laiho ja kumppanit olisivat jo pyytämässä hallitukselta monopolin vahvistamista ettei vastaavanlaisia tapauksia pääsisi syntymään.

Elämä pelissä
Leenan isä pelasi koko omaisuutensa. Isän ongelma paljastui perheelle vasta kun oli liian myöhäistä.

4.7.2011 3:00 | Kommentit
A A

Katarina Malmberg HS
Ville Tietäväinen

Heikki pötkötteli sängyssä keskellä päivää. Se vaikutti oudolta.

Hänen vaimonsa käveli vuoteen viereen ja näki, että Heikin oikeassa ohimossa oli ampumahaava. Sängyllä lojui pieni käsiase. Luoti oli tunkeutunut patjaan. Verta oli yllättävän vähän, ei ollenkaan niin kuin elokuvissa, joissa sotkua on joka puolella.

"Isä tunsi aseet. Hän tiesi, mitä teki", sanoo Heikin tytär Leena nyt, puoli vuotta myöhemmin.

Isän perintö mahtui keskikokoiseen pahvilaatikkoon: nippu valokuvia, mustekyniä, askelmittareita, koulutodistuksia, pari äidin perintönä säilynyttä lakanaa, rikkinäinen seinäkello ja 1970-luvun kahvipannu. Ja auto, viisi vuotta vanha Ford Focus. Yhden miehen koko elämä.

Juuri ennen kuolemaansa Heikki oli myynyt kaiken muun irtaimen omaisuutensa, joka oli lähinnä työkoneita, metsästysaseita, huone- kaluja ja astioita.

"Aiemmin isä puhui, että halusi jättää pitkään keräämänsä astiaston jollekin meistä lapsista. Hän kysyi, kuka tarvitsisi sitä eniten", Leena muistelee.

Leena on nelikymppinen, pääkaupunkiseudulla asuva kahden lapsen äiti. Hän ei kerro isänsä tarinaa omalla nimellään, koska ei halua satuttaa isänsä leskeä. Leenan mielestä on kuitenkin tärkeää kertoa isän tarina.

Isä kuoli turhaan, sillä häntä olisi voitu auttaa.

Suomessa lottoaminen on kansanhuvi. Jo alle kouluikäinen osaa täyttää lottorivin. Pelaaminen on leikkiä ja unelmointia.

Eikä pelaamisen tarvitse rajoittua lottoon. Pelata voi missä vain, vaikkei internetiä laskettaisi mukaan. Pelaamaan pääsee aina, jos pienen kylän raitilla on vielä kioski. Siellä voi jättää loton lisäksi Keno-rivin, Toto- tai jalkapalloveikkauksen. Yleensä nurkassa seisovat vielä pajatso ja hedelmäpeli, joihin voi työntää taskun pohjalle jääneet kolikot.

Tai koko omaisuutensa, kuten Heikki teki.

Peleistä tehdään yhä koukuttavampia, koska koukuttavat pelit tuovat enemmän rahaa. Suomalaista Raha-automaattiyhdistyksen pelimonopolia perustellaan sillä, että kaikki suomalaiset hyötyvät veikkausvoittovaroista.

"Kaikki eivät pysty itse rajoittamaan pelaamistaan. Pelaaminen on ihan liian helppoa", Leena sanoo.

Leenan isä pelasi R-kioskilla ja Alepan aulassa. Lottoa, Viking-lottoa, Totoa ja Kenoa. Hän ei tiennyt jalkapallosta tai hevosista mitään, mutta veikkasi niitäkin. Lisäksi hänellä oli tunnukset Veikkauksen sivuille.

Internetissä voi pelata 13:a Veikkauksen peliä, ja lisäksi sivuilla on 14 nettiarpaa, joista voi napata 500–150 000 euron päävoiton.

Pelisivun alalaidassa on linkki, josta saa apua, jos omasta mielestään pelaa liikaa. Leenan isä oli varmasti huomannut tämänkin linkin, sillä hän vietti välillä Veikkauksen sivuilla koko illan. Silloin häntä ei saanut häiritä. Isä äyski, jos hänelle puhui.

Ärtyisyytensä lisäksi Heikki alkoi valehdella.

Kerran isä voitti 45 000 euroa.

"Hän kertoi siitä minulle ja vannotti, etten puhu siskolleni asiasta. Hän oli hyvä salaisuuksiin vihkimisessä", Leena sanoo.

Kun tytär kysyi isän pelaamisesta, tämä kertoi, ettei koskaan pelaa velaksi ja että kaikki on hallinnassa. Voittamansa 45 000 euroa hän laittaisi säästötilille.

Muuttaessaan yhteen toisen vaimonsa kanssa Heikki myi oman kolmionsa, josta sai noin 80 000 euroa. Myöhemmin selvisi, että hän oli pelannut koko summan.

Hän oli siirtänyt myös 45 000 euron voittosumman pikku hiljaa käyttötililleen. Ja pelannut jokaisen euron.

"Isä oli seuramies. Kertoi hauskoja juttuja illanistujaisissa. Ihmiset pitivät hänestä."

Heikki pukeutui tavallisen suomalaismiehen tavoin mutta siististi. Hän ei koskaan kulkenut verkkareissa, vaan aina silitetyssä paidassa ja siisteissä housuissa. Juhliin hän saattoi pukea silkkipaidan, kalliin puvun ja hienon kravatin. Partavettä hän ei koskaan ostanut marketista vaan kunnon kemika- liosta.

Alkoholia isä joi kohtuudella. Saunaolut ja joskus viiniä ruuan kanssa.

"Isä ei koskaan valittanut rahanpuutteestaan", Leena sanoo.

Kun Heikki tapasi lapsiaan ja lapsenlapsiaan, hän halusi aina tarjota päivällisen hienossa ravintolassa. Hänen sukupolvensa ei puhunut rahasta.

"Joskus mietin, miksi hän lakkasi lähettämästä lapsilleni joulu- ja syntymäpäivälahjoja, mutta eihän sellaista kysytä", Leena muistelee.

Isä soitteli yhä harvemmin. Hän kävi tapaamassa lapsiaan pari kertaa vuodessa, ja Leena perheineen meni hänen luokseen usein jouluksi.

"Olisimme käyneet useammin, mutta isällä oli aina jotain. Parin viimeisen vuoden aikana isä perui myös oman tulonsa usein viime tingassa. Hän sanoi vain, että hänen piti yhtäkkiä hoitaa joku asia toisella puolella Suomea tai mennä vaimon sukulaisten luokse", Leena kertoo.

"Aina kun tapasimme, isä osti meille kimppaloton," Leena kertoo.

"Minusta se oli vähän hölmöä, mutta isä soitti siitä innoissaan aina seuraavana lauantaina, joten annoin hänen iloita."

Leena ja hänen kaksi siskoaan eivät koskaan arvanneet, miten paljon isä pelasi. He näkivät, kun isä pelasi viiden tai kymmenen euron panoksilla, eikä se tuntunut vaaralliselta.

"Hän ei koskaan pelannut kestolottoa vaan aina viikon kerrallaan. Minulla on edelleen hakematta yksi hänen tarjoamansa kahden ja puolen euron voitto."

Isä alkoi olla niin välttelevä ja huonotuulinen, että hänen avioliittonsa rakoili.

"Isä saattoi pari kolme päivää vain maata sohvalla tekemättä mitään. Vaimo oli ehdottanut, että hän hakisi hoitoa masennukseen."

Isä alkoi olla levoton, jos ei päässyt pelaamaan. Kerran hän oli tuttavaperheen mökillä ja lämmitti savusaunaa. Joku saattaisi särpiä liian monta olutta useamman tunnin lämmittämisen aikana, mutta Heikki hyppäsi autoon ja ajoi lähimmälle kioskille täyttämään veikkauskupongin tai ostamaan pika-arvan.

Leena miettii nyt, että isä taisi olla aika huono puhumaan tunteistaan. Ehkä hän haki pelaamisesta jännitystä, pakoa arjesta ja mielihyvän tunnetta.

"Hän oli aina arvostanut rehellisyyttä ja todennäköisesti häpesi sitä, miten nyt salaili pelaamistaan ja jatkuvaa rahapulaansa. Pelaamisen takia hän kadotti myös kyvyn hallita muuta elämää."

Leena miettii välillä, olisiko hänen pitänyt tajuta, miten iso peliongelma isällä oli.

"Tajusin, että hän on jotenkin peliriippuvainen, mutten tajunnut, mitä peliriippuvuus tarkoittaa."

Loppuaikana Heikki pelasi muutamien tuhansien pikavipeillä. Hänen kuolemansa jälkeen selvisi, että hän oli ottanut 6 500 euron pikavipin vain kuukausi ennen kuolemaansa ja pelannut sen.

Lopulta isä ja hänen vaimonsa olivat eroamassa. Isä soitti Leenalle lokakuun 2010 lopulla, päivää ennen kuolemaansa.

"Hän kertoi suunnittelevansa kaksion ostoa. Hän oli saanut jo lainan. Sitten hän yllättäen sanoi, kuinka tärkeää minun on pitää huolta parisuhteestani. Ja kertoi tarinan, jota en ollut aiemmin kuullut. Minut oli yksivuotiaana pantu nukkumaan liian lähelle nuotiota. Vaunut olivat keikkuneet. Isäni oli napannut minut syliinsä ja painanut lujasti rintaansa vasten", Leena muistelee.

"Silloin en ajatellut, että ne olivat jäähyväiset. Jäi semmoinen olo, että pitää soittaa pian uudestaan."

Seuraavana päivänä Leena oli päiväunilla, kun puhelimeen oli tullut kahdeksan soittoa. Isän vaimo oli yrittänyt tavoittaa.

"Ei meidän isä, se on joku muu", olivat Leenan ensimmäiset ajatukset, kun hän kuuli isän itsemurhasta.

"Aluksi ajattelin, että kyse on masennuksesta ja erosta."

Isän kuoleman jälkeen Leena soitti pikavippifirmaan selvittääkseen tämän asioita. Sieltä hänet yhdistettiin osastolle, joka 'hoitaa tämmöiset tapaukset'. Isä ei ollut ensimmäinen.

Kun Leenalle selvisi, että isä oli pelannut koko omaisuutensa ja häpesi sitä, hän tyrmistyi. Mitään asuntolainaa ei isälle ollut enää myönnetty.

"Miksi isä ei kertonut? Arveliko hän olevansa meille lapsille arvoton? Kyllä me sisarukset olisimme häntä auttaneet. Velkaa hänen jälkeensä jäi 10 000 euroa. Miten turha syy kuolla."


Heikin ja Leenan nimet on muutettu.