Miten suhtaudut yksittäisen pelin lopputulokseen?

    • Rottmann
      Rottmann
      Bronze
      Joined: 18.03.2013 Posts: 181
      Hei,

      Heitän nyt ilmoille tällaisen kysymyksen, johon toivoisin vastauksia kaikkien pelityyppien pelaajilta, sekä kovilta harjoilta, satunnaispelaajilta, häviäviltä, BE-, sekä voittavilta pelaajilta.

      alkuhöpinää

      Käsitykseni mukaan pokeri on peli, jossa ne jotka pelaavat suurella volyymilla mahdollisimman täydellistä peliä peliä, vievät niiden rahat, jotka pelaavat yksittäistä peliä (käkyssä yksi käsi, sittareissa yksi sittari, MTT-ssä esim rahoille pääsy), tiedätte varmasti mitä tarkoitan.

      Oma ongelmani vielä tällä hetkellä on kuitenkin se, että en pääse täysin "yli" yksittäisen pelin. Tämä johtuu osittain pienestä rollistani (jonka pystyn korjaamaan vasta myöhemmin), mutta myös sellaisesta mentaalipuolen jutusta, minkä takia aikoinani aloin pokeria pelaamaan. Lähdin pelaamaan aikoinani pokeria livenä ja jokaisen session tarkoitus oli tulla kotiin mahdollisimman suuri kasa seteleitä taskussa. Tämä aiheutti tietynlaista varovaisuutta, kun olin voitolla ja riskinottoa kun häviöllä. No, te tiedätte varmaan nämäkin jutut ihan hyvin.

      Nyt, kun olisi tarkoitus siirtyä pikkuhiljaa kohti STT-harjojen kovimpaa kärkeä pitäisi yksittäisen pelin lopputuloksesta välittäminen saada kokonaan karistettua. Ihailen sitä, kun valmennuksissa valmentajat, jotka ovat lyöneet nappulat sisään AA:lla toista syvää vastaan, eivät edes vaivaudu seuraamaan sitä, kun joku paisti vetelee KJo:lla ohi. Itse usein kiroilen mielessäni valmentaja puolesta.

      Sama pätee tietysti omaan peliin. Optimaalinen peli kärsii jatkuvasti, kun keskityn yhteen, pokeriurani kannalta merkityksettömään, turnaukseen ja teen sen sisällä päätöksiä, jotka ovat vastoin suunnitelmaani.

      (olipa pitkä sepustus) nyt se kysymys

      Miten itse suhtaudut edellä mainuttuun ongelmaan? Oletko päässyt kokonaan yli yksittäisten lopputulosten vaikutuksesta? Jos näin on, niin pitikö tämä taito opetella, vai muuttuiko suhtautuminen ajan mittaa tällaiseksi? Jos pelaat pääsääntöisesti "oikein", mutta välillä kadotat otteen, niin kerro mahdollisimman tarkasti miltä silloin tuntuu, mitä pitää tapahtua, ja mitä siitä seuraa, kun poikkeama tapahtuu.

      Kaikki huomiot aiheeseen liittyen olisi kiva kuulla. Tiedän, että tästä aiheesta on paljon ohjeita, ja kaikille on selvä miten asian pitäisi olla. Olisi kiva tällaisen minun gallupin muodossa saada selville miten asia keskimäärin pokeriyhteisössä oikeasti on.
  • 10 replies
    • xxInspectorxx
      xxInspectorxx
      Bronze
      Joined: 24.09.2011 Posts: 1,909
      Tää oli mullakin joskus hiukan ongelmallinen juttu ja nyt alkanu tulee käkkypeleissä sellasta Hellmuthmaista rintakipua kun mun jotain 5bet shoveja AA:lla maksetaan Q2s ja flopataan QQx tai sitten saadaan väri tjsp. Sitten alan vaan miettii et voi vittu miten toi laittaa 100bb tollasel kädel sisään..ja alan metsästää tätä paistia ja oma peli kärsii...useimmiten onneks saan vielä maksivaluet paistilta mut sessio on sekava..siks oon alkanu viimeaikoina pelaa sittareita. Useimmiten pelaan senverran safety rollilla että ei tunnu missään vaikka menis 5-10 pelii putkeen pulkkamäkeä kun tietää että ei tarvii kun pari voittoa ja kakkossijaa niin ne massit onki jo kurottu takas. Ja kun rollia on enemmän ku tarpeeks ei sellanen muutaman sadan pelin kestävä hidas alamäkikään tunnu kun ei se tarvii taaskaan kun muutaman kymmentä hyvin mennyttä peliä kun alamäki alkaa kuittaantua.

      Sittarit on kuitenkin volapeli ja voitot tulee hiljalleen ja jos pelaat hyvin niin varianssi taittuu aina joskus. Siks ei saa tarttua yksittäisiin tuloksiin. Tietty ongelmaa saattaa helpottaa jos lisää pöytiä. Kun pelaa jotain kahta pöytää sitä tulee kuitenkin pelattua aika tarkasti ja huomioiden joka juttu. Sittarit on myöskin blindien kasvaessa melkeen pelkästään preflop peli jossa vaan koitetaan exploittaa vihuja niiden pelityylien mukaan.

      Sit kun on pelejä enemmän auki niin kauheesti ei ehdi murehtia yhteen katkimenoon jos seuraava pöytä huutelee jo että teeppäs ratkasuja. Vuoristorataa voi sitten ihmetellä session jälkeen. Pieni rolli tietysti tekee sen että herkemmin rupee pelottaa downswingit. Eli sellanen määrä buy innejä ettei tunnu missään jos menee katki niin helpottaa. Ja Luck adjusted winnings antaa osviittaa kuitenki sitten että onko paskarunia vai onko sitte tullu vaan pelattua vähän huonosti. Sitäkään nyt ei sitten kannata kauheesti katella tai ainakaan tilttailla paskarunista koska kuitenkin joskus tulee ite vedettyä tökerösti ohi mut niitä ei jää muistelee et olipas kauhee munkki vaan on vaan tyytis lopputulokseen.
    • AaksII
      AaksII
      Bronze
      Joined: 05.11.2012 Posts: 89
      Olen ainakin itse joutunut opetella asennoitumisen tuohon . Pitää vaan suhtautua silleen, että jos pelasit oikein ja hävisit, niin ei voi mitään. Itsekkin sitä tulee joskus vedeltyä ohi. Eniten mua ärsyttää kun häviän paljon huonosti pelaamalla. Jos menetän otteen, häviän vaikka pari isoa jakoa samalle vihulle, niin turhaudun. Sitten puhallan pari kertaa ja arvioin, voinko kyseiseltä vihulta voittaa takaisin mitään, jos en, niin tauko on poikaa ja myöhemmin jatketaan. :f_grin: Vaikka turhaudun, niin en ole onneksi tilttaillut aikoihin.
    • Aarnimetsa
      Aarnimetsa
      Bronze
      Joined: 28.10.2010 Posts: 2,968
      Sittareissa on mun mielestä helpompaa olla tilttaamatta, kun vastustajat vaihtuu seuraavaan peliin suurimman osan aikaa, eikä yhtä pelaajaa vastaan pääse kehittymään kauhean suuria tunteita. Zoomissa itse asiassa sama homma on hyvä, ei pääse homma meneen henkilökohtaiseksi. Käteispöydässä jos istuu samojen jannujen kanssa joilla on mun jenit, jotka ne on multa huonolla pelillä nyysinyt, niin vois olla että tilttiä kertyis helpommin.

      Kyyberi sitä tais joskus ihmetellä kun jonkun SNG-valmennuksen ekalla 5 minuutilla upotin viitisensataa ilman muuta kuin "uutta matoa koukkuun"-kommentilla (50-100$ 6-max super turboja FTP;llä). Eipä sille muuta voi, kun edge on, niin kyllä niiltä heikommilta pelaajilta joilla munkki on käynyt ne rahat saa myöhemmin takaisin. Jos tilttaa yksittäisten pelien tai kymmenen pelin perusteella, tulee heittämään todella paljon rahaa kaivoon pitkässä juoksussa.

      Periaatteessa kyse on kuitenkin siitä, että yksittäiset kädet ja pelit ovat tuuripeliä, mutta tuhansien tai satojen tuhansien käsien ja pelien aikana se muuttuu lähes kokonaan taitopeliksi. Tuurikomponenttia ei saa treenattua, taitopuolta saa. Taidolla se ero tulee ja silloin pitää hyväksyä että välillä häviää. Myös se että välillä häviää on hemmetin hyvä homma, koska se pitää pelit käynnissä. Jos huonot vihut aina häviäisivät, ei pelejä olisi. Vähän kuin shakissa, kun maksimissaan 3 pelin jälkeen tiedät kummalla etu on, ei oikeastaan kukaan pelaa sitä rahasta.

      Moni myös tekee mentaalipelistä itselleen paljon vaikeampaa sillä miten ajattelee. Jos huutaa vitun idiottia pelipöydissä ja aattelee että tässä pöydässä on vaan apinoita, niin siitähän sen tiltin saa kerrytettyä kun häviää rahansa niille samoille kavereille. Että oot sitten huonompi kun ne vitun idiootit ja apinat? Lisäksi ajattelee säännöllisesti huonoja linjoja pelaavia pelaajia pöydässä ennemmin arvostettuina asiakkaina ja on tyytyväinen kun ovat valinneet juuri sen pöydän missä itse on painamassa duunia. Mukavampi hävitä arvostetulle asiakkaalle kuin apinalle. Ei tuu tilttiäkään lainkaan samaan tapaan jos on jotain kunnioitusta toiseen suuntaan, mun on helppo kunnioittaa niitä joiden avulla mä saan ruuan pöytään ja vuokrat makseltua.

      Muutoinkin huutaminen tai esimerkiksi pöydän lyöminen on huono homma, sillä kun saa vaan entistä enemmän adrenaliinia virtaamaan ja tunteet käymään ylikierroksilla, yksi helpoimmista asioista on noissa kohdin ennemmin pyrkiä hengittämään syvään ja pitää sen sisällään.

      Välillä on tullut katsottua synkimpinä päivinä pidemmän ajan graafia, josta saa ihan hyvin lohtua, kun näkee että on paljon upissa pidemmältä ajalta vaikka päivä tai viikko menisikin heikommin. Toki onnellisuustutkimusten perusteella tuo ei tee välttämättä hyvää pääkopalle, kun isojen rahamäärien katsominen nostaa kiireellisyyden tunnetta ja stressitasoa.

      Eikä kyse oo siitä, että mä olisin muuttunut tunteettomaksi koneeksi, mutta oon pyrkinyt lueskelemaan paljon mentaalipelin kehityksestä, että on saanut parannettua omaa osaamistaan pokeriammattilaisena. Pelitaidot kun ovat melko pieni (mutta tärkeä) osa sitä missä kaikessa hyvän ammattilaisen pitää olla kovaa luokkaa. Toki se on ihan sama missä kunnossa pelitaidot ovat kun aloittelee pelaamaan, hyvä työmoraali ja kehitykseen tähtäävä asenne peittoaa pelkät luonnonlahjat kerran kerrasta pelitaitojenkin osalta.
    • Urpo567
      Urpo567
      Bronze
      Joined: 07.06.2013 Posts: 52
      Itse sittaripelaajana en juurikaan välitä ohivedoista, seuraan käytännössä vain punaista viivaa (luck adjusted winnings). Tästä seuraa kuitenkin se, että joskus tilttaan kun törmään sittareissa <10bb stäkillä monstereihin monta kertaa peräkkäin.. Vaikka tiedän pelanneeni oikein, niin punainen viiva menee auttamatta alaspäin ja se turhauttaa. Ei niitä setuppeja kuitenkaan session jälkeen enää muista, vaan tuijottaa pelkästään sitä EV-käyrää...

      Tämähän on siis selvä leakki pelissä pitkässä juoksussa, tunteille ei saa antaa liikaa valtaa
    • Wlore
      Wlore
      Bronze
      Joined: 22.06.2009 Posts: 1,579
      Aarnimetsän lähes tyhjentävään vastaukseen lisäisin omalta osaltani seuraavaa.

      Ei tarvitse mennä kovinkaan pitkälle taaksepäin kun itselläni oli ehkä kaikkein pahin vuoto mentaalipuolella. Sen korjaamiseksi olen vuoden aikana tehnyt lähes yhtä paljon töitä kun edellisen vuoden aikana pelivuotojen korjaamiseksi.

      Olen lukenut pari mentaalipuolen kirjaa ja vuoden ajan lisännyt pelisuunnitelmaan mentaalipelin mukaan. Tämä pitää sisällään sen, että tarkkailen pelin aikana erityisesti fiiliksiäni ja vertaan tunnetilaani ns normaalipeliin.

      Pikkuhiljaa tämä on alkanut tuottamaan tulosta ja tällä hetkellä en juurikaan enää noteeraa yksittäisiä käsien tuloksia, joskin huomaan vieläkin ajoittain lämpeneväni, kun samaan sessioon tulee erityisen paljon ohivetoja tai vastassa on vaan useasti paremmat kortit.

      Koen kuitenkin pystyväni pitämään tämän lämpenemisen jo hyvin aisoissa ja A-pelini ei juurikaan saa tästä iskuja tai kun saa niin se ei kestä montakaan kättä.

      Itselläni mentaalipelin vuoto on ollut pitkän aikaa suurin syy siihen, että en ole ollut breakeven pelaajaa kummempi.
    • Rottmann
      Rottmann
      Bronze
      Joined: 18.03.2013 Posts: 181
      Mukavaa, että tätä kommentoi näinkin moni pelaaja. Vielä mukavampaa (itselleni), että joukossa niin paljon juuri sittaristeja. Hyviä pointteja tuli esiin ja mukava nähdä, että muillakin on ollut samanlaisia kehityspolkuja (älä lue, että mukava, että sullakin on ollut samoja ongelmia, vaikka osittainhan se sitä tarkoittaakin :evil: ).

      Olen analysoinut omaa mentaalipuolta ja tehnyt korjausliikkeitä siihen pohjautuvista virheistä oppineena. Olen siirtynyt pöytää hakkaavasta "idioottia" huutavasta tiltti-petteristä, epätoivoisesti itseään säälivän marttyyrin kautta sellaiselle, "höh, taas näin" -tasolle. Uskon, että kehitykseni tässä on jatkuvasti kohti parempaa.

      Olen työstänyt mentaalipuolta melko paljon lähi kuukausina ja tulevien viikkojen aikana tulen lisäämään siihen puoleen vielä aivan uuden tason juttuja. Siitä ehkä myöhemmin lisää joskus.

      Nostaisin omaan kokemukseen perustuen vielä sen yhden fundamentaalisimman näkökulman esiin. Oma kehitykseni on pikkuhiljaa kasvattanut puskuria olla välittämättä yksittäisen pelin tapahtumista. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että vähän kuin alkoholisti, joka päättää/pakottaa itsensä olemaan juomatta taas yhden päivän ja joka ei kuitenkaan ole alkoholin vaikutuksesta vapaa, minä tavallaan koulutan mieltä kohti suurempaa itsekuria, mutten silti ole vapaa alkuperäisestä ajattelutavastani.

      En vain kertakaikkiaan ole saanut sitä ajatusprosessia _pois_, mikä aikoinaan sai minut pokeria pelaamaan ja siitä tykkäämään. Uskon, että se, että olisi "voittoholisti" jatkossakin, ei tee pokeriuraa mahdottomaksi. Jos vaikka pitää tunteet kurissa 99.9% ajasta ja sen promillenkin kokee vain jotain tolkutona epäoikeudenmukaisuudentunnetta, kiukkua, itsesääliä tai mitä tahansa, ei rollin pitäisi olla vaarassa. Varsinkin jos pelisuunnitelmassa on toimintamalli kyseisille tilanteille.

      Jotenkin olisi kiva, jos saisi "ohjelmoitua" aivot ajattelemaan pelkkää metapeliä. Yritän löytää keinoja tällaisen tavoitteen saavuttamiseksi ja matkalla siihen yritän pysyä "raittiina" niin paljon kuin mahdollista.

      Pahoittelen ehkä hieman ontuvaa ilmaisua, olen aika väsynyt.
    • HuhtalaJ
      HuhtalaJ
      Bronze
      Joined: 19.04.2010 Posts: 7,166
      Yksi hyvä pointti tuossa ajattelumallin kehittämisessä on se, että sisäistää hyvän pelin olevan "hyvä tulos", eikä niinkään sen, kuinka paljon rahaa tulee tai mikä osa vihun rangesta sattui tietyssä kädessä osumaan vastaan.

      Ajatusmallien oppiminen voi olla vaikeaa, mutta kun tietoisesti pyrit ajattelemaan tuota tai vaikka kirjaamaan ylös asioita tuosta näkökulmasta, niin se alkaa jossain kohtaa juurtumaan päähän.
    • xxInspectorxx
      xxInspectorxx
      Bronze
      Joined: 24.09.2011 Posts: 1,909
      Mä oon aina ollu kohtuu kova kuumakalle joka ei oo pelänny näyttää pettymyksen tahi voittamisenriemun tunteita. Oikeestaan tähän ensimmäinen koulutus oli aikoinaan jenkeissä asuessa kun futiksessa Argentiinalaisen vaihtarin kanssa juhlittiin tehtyjä maaleja aina muun maailman tyyliin ja saatiin pari keltasta korttia koska vihulaisen jengille tuli paha mieli ?( ..fair play and all that jazz...

      Edellisessä ammatissa jouduin ottaa itelleni aikaa treenata about 99% tunteiden kuolettamista ja empatiakortin työntämistä syvälle taskun pohjaan. Kun joutui kohtaamaan kuolemaa tai suurta epäoikeudenmukaisuutta kanssaihmisen kohtalossa tai kokovartalokyrpiä Ensimmäiset 10 kertaa kun asiakas lähti hiekkahoitoon oli sellasta että oli pakko mennä duunien jälkeen bisselle vähän pyörittelee asioita kollegoiden kanssa.

      Jossain vaiheessa keksin joogan ja meditaation ja kävelymeditaation. Nää mahdollisti itsensä rauhottamisen himas ja duunis ja tilanteista joissa adrenaliinilevelit menee katosta läpi, jotta pystyis toimimaan taas seuraavan asiakkaan kanssa järkevästi. Oon tässä enenemässä määrin ottanut näitä harjotteita taas käyttöön ja se on parantanu mun fiilistä pelata overall. Lisäks BR nittailu on jeesannu viimesimpäänkin scared money syndroomaan. Sillon voi pelata "parasta" peliään kun ei joudu harmittelemaan ohareita. Lisäks kun tosiaan multitablee on se sitten käkkyä tai sittareita niin jos mennään merkit keskelle niin jos pompsahtaa se reload juttu käkyssä tai tournament results sittareissa niin tietääettä noh soli siinä uutta matoa koukkuun. (multitablaamisella tarkotan tyyliin 10+ pöydän pelaamista niin että ei ehdi edes ihmetellä mitä käy kun jo seuraavassa pöydässä tarvitaan päätöksiä).

      Mutta kyllä tuota kehon ja mielen hallintaa harjottamalla saa ittelleen tehtyä kummalisia asioita. Rauhallisuus on ominaisuus mitä arvostan ihmisissä paljon. Semmoinen hermostunut säntäilevä ihminen ei oikeestaan saa ikinä mitään aikaa vaikka ajatteleekin että nyt tässä tehään sataa juttua ja hyvin menee gogogogo...loppujenlopuks sitten mokaillaan ja mokien korjailuun menee hirveesti aikaa jos niitä voi edes korjailla. Tää homma menee näin pöydissä ja niiden ulkopuolella.
    • kauris84
      kauris84
      Bronze
      Joined: 28.03.2010 Posts: 2,529
      Alkuperäinen kirjoittaja Rottmann
      Olen analysoinut omaa mentaalipuolta ja tehnyt korjausliikkeitä siihen pohjautuvista virheistä oppineena. Olen siirtynyt pöytää hakkaavasta "idioottia" huutavasta tiltti-petteristä, epätoivoisesti itseään säälivän marttyyrin kautta sellaiselle, "höh, taas näin" -tasolle. Uskon, että kehitykseni tässä on jatkuvasti kohti parempaa.
      Hyvin sanottu :D
      On omasta pelistäni vähän samanlainen kuva.
      Nykyään se on mennyt jo niinkin "ylös" (näen sen olevan jonkinlainen ns. taso jossa pelaaja on jo ylittänyt ns. "vääryyden"[ohiveto tms.] aiheuttaman hermostumisen/lämpöjen nousun/negatiivisen tunteenpurkauksen) että en välitä jos sieltä tullaan Q2 ohi mun nauloista,softa ne kortit jakaa,mutta tässä pitää nähdä omasta pelistä huono ja hyvä peli.Hyvästä ollaan tyytyväisiä ja huonosta otetaan oppia.

      En nykyään enään mitenkään turhaudu tms. ohivedoista tai huonosta menestyksestä.Tähän on auttanut mm. keskustelu asiasta omassa blogissani ja muiden puheet kaikista ohivedoista ja huonoista runeista muiden blogeissa (luen ne lähes kaikki ja joihinkin jotain kommentoinkin :D )

      Oletko päässyt kokonaan yli yksittäisten lopputulosten vaikutuksesta?

      Omalla kohdalla sanoisin että olen,mutta kuitenkin se suurin tekijä on kokemus.Pelaat paljon ja joudut samanlaisiin tilanteisiin niin se ei enään tunnu samalta.Itse painotan kokemusta,koska näen sen olevan aika suuri tekijä.
      Voittaminen tuntuu aina hyvältä :f_grin:
    • darhem
      darhem
      Bronze
      Joined: 15.09.2008 Posts: 47
      Omalta osaltani yksittäiset tulokset ei paljon päätä hetkauta, koska pelejä jo paljon takana. Yritän vaan aina kääntää häviön positiiviseks ja laitan notesin ylös. Esim. Limp ep K7o ja maksaa KK puskun (35bb) 30bb syvänä.

      Tiedät sitten keltä niitä merkkejä jatkossa saa.


      Mutta jos näitä bad beateja alkaa ihan liukuhihnalta tulla ni sitten vaan taukoa peliin ja pelaile ku alkaa taas pelailu tuntuu mukavalta.
      Toimii ainakin itellä. :f_grin: