Hyvät, pahat ja paistit - Urheilullinen itsetunto

    • MikkoMi
      MikkoMi
      Bronze
      Joined: 24.02.2011 Posts: 3,960
      Mitä on urheilullinen itsetunto ja miten se vaikuttaa suoritukseen? Voidaanko pokeria ja urheilua verrata tämän suhteen keskenään?

      Lue Kyyberin kolumni ja osallistu keskusteluun.

      Urheilullinen itsetunto


      Kuinka moni muistaa sen, kun Ruotsi kylvetti Suomea jääkiekossa vaikka johdimme peliä 5-1? Suomentappaja-Sundinin viime hetken maalit? Futismiesten flipperimäinen oma maali yliajalla? Häviäminen lilliputtimaata vastaan karsinnoissa? Sievisen uimalasit olympialaisissa? Jokaisella on varmasti paljon muistoja siitä, kuinka onnistuimme sulamaan, tunaroimaan ja mokailemaan. Voisi jopa sanoa, että kansakuntamme ominaisuus urheilussa on alisuorittaa sitä vahvemmin, mitä kovemmassa paikassa ollaan. Modernin urheilun ajalta suomalaisista venymisistä ratkaisupaikoissa ei saisi kovinkaan paksua kirjaa kasattua. Sen sijaan lista ”ihan jees” -suorituksista tai suoranaisista epäonnistumisista olisi pidempi.

      Osa tästä menee varmasti kansallisen valmennusmetodiperinteen piikkiin. Kirjoittelin tästä aiheesta blogiini heinäkuussa (Kyyberin Hamsterikoppi), joten siihen ei nyt paneuduta sen tarkemmin. Tarkastellaan hieman lähemmin mistä oikein on kyse.

      Urheiluvalmentajana olen aina erottanut urheilijan normaalin itsetunnon ja urheilullisen itsetunnon toisistaan. Usein ne menevät jossain määrin käsi kädessä, mutta eivät aina. Ihmisellä voi olla elämässään hyvä itsetunto, mutta urheilullisesti huomattavasti heikompi. Kuten itsetuntoon yleensäkin, myös urheilulliseen itsetuntoon vaikuttaa todella monet seikat. Aihe on psykologisesti kiehtova, ja sen avaamiseen vaadittaisiin paljon enemmän aikaa ja tekstiä, mitä tässä kolumnissa on mahdollista tehdä.


      Kun urheilijalla on huono urheilullinen itsetunto, hän ei luota omiin taitoihinsa. Hän saattaa haaveilla menestymisestä, mutta ei tavoittele sitä tosissaan. Usein ulospäin annetaan viesti tavoitteista, mutta sisimmässä ne ovat haaveita. Huippu-urheilu on oikeastaan lajista riippumatta hyvinkin paljon kiinni mentaalipuolesta. Huipulla puhtaasti tekniset ja taktiset taidot eivät automaattisesti tee kenestäkään mestaria, vaan kyse on siitä, kuka pystyy toteuttamaan niitä parhaiten paineen alla. Maailman urheiluhistoria on täynnä tarinoita siitä, miten paperilla heikompi on voittanut vahvempansa. Suomen historia on myös täynnä tarinoita siitä miten altavastaajana on saatu ulos parhaat suoritukset. Altavastaajan etuna on aina pienempi paine. Jos olet ennakkosuosikki, kaikki odottavat sinun voittoasi. Tämä asettaa paineita, ja paineet lisäävät stressiä. Jos urheilullinen itsetunto on heikko, se murtuu paineen alla. Tällöin epäonnistumisen pelosta tulee suurempi kuin onnistumisen halusta, ja urheilija ei uskalla poistua mukavuusalueeltaan.

      Eri lajeissa on aina omat erityispiirteensä. Niin myös tämänkin aiheen tiimoilta. Keskitytään nyt meille kaikille tuttuun lajiin, pokeriin. Äkkiseltään voisi ihmetellä, miten tämä kaikki liittyy pokeriin, eihän tässä lajissa tehdä mitään fyysistä suoritetta, joka ratkaisisi voittajan. Tämä on hyvinkin totta, mutta fyysisten lihasten sijasta pokerissa käytetään henkisiä lihaksia. Kuten muissakin lajeissa, pokerissakaan kyse ei ole siitä, kuka osaa tyhjiössä peliteorian ja matematiikan parhaiten. Kyse on siitä, kuka pystyy käyttämään niitä taitojaan paineen alla parhaiten. Tällöin kuvaan astuvat henkiset ominaisuudet, jotka liittyvät usein hyvinkin vahvasti urheilulliseen itsetuntoon. Jokainen paljon pokeria pelannut tietää, miten iso merkitys sillä on luottaako omaan pelaamiseen vai ei. Silloin kun se luottamus omiin taitoihin on koetuksella, alkaa pelaaja helposti epäillä omia päätöksiään. Päätösten oikeellisuutta saatetaan arvioida tulosten perusteella, eikä osata tai haluta analysoida tilannetta kunnolla. Tiukassa paikassa tulee useammin tehtyä se huonompi valinta.

      Urheilullisen itsetunnon merkitys pokerissa


      Nettigrindaamisessa voi aina laittaa pöydät kiinni ja pitää tauon. Turnauspelaajilla ei aina tätä vaihtoehtoa ole. Ja kun pelataan liveturnausta, poistuminen tauolle on usein lähes mahdotonta, jos ei halua antaa pois isoa siivua omasta odotusarvostaan. Mitä lähemmäs finaalipöytää päästään, sitä suuremmaksi paineet kasvavat. WSOP on varmaankin SE paikka, jossa paineet ovat kovimmillaan. Ja joka vuosi sieltä nousee joku pelaaja, joka pärjää monessa eventissä. Onko kyseessä puhdas sattuma, vai voiko siellä takana olla jotain muutakin? Itse uskon siihen, että kun pelaajan henkinen lihaksisto on huippuunsa viritetty (myös urheilullinen itsetunto on optimaalinen), niin oma odotusarvo nousee liveturnauksissa huomattavasti. Jos urheilullinen itsetunto on kohdillaan, pelaaja luottaa siihen, että pystyy tekemään oikeita päätöksiä. Jos itsetunto on alhaalla, iso osa pelaajan henkisistä resursseista kuluu epäröimiseen ja pelkäämiseen. Itse olen sanonut, että epäonnistumisen pelko on epäonnistumisen alku.

      Kuvittele tilanne, jossa olet main eventin kuplassa, ja ajaudut isoon pottiin ei-nutsikkaalla kädellä. Riverillä sinun pitää tehdä päätös pelaatko stäkistäsi vai et. Jos urheilullinen itsetuntosi on heikko, kuluu iso osa ajatustyöstäsi siihen, että harmittelet miten olet ajautunut tilanteeseen ja miten sinua harmittaa, jos maksat ja tiput turnauksesta. Vaikka tietotaitosi ja riidit sanoisivat vahvasti, että tilanteessa pitää maksaa, et uskalla luottaa riideihisi tai tilanteen analysointiin. Epäröit omia ajatuksiasi, ja stressi vain kasvaa kasvamistaan. Jos taas itsetuntosi on kohdillaan ja luotat omiin taitoihisi, pystyt hahmottamaan tilanteen objektiivisesti. Teet riidejä, ja niiden kautta pystyt paremmin analysoimaan tilanteen ja tekemään parhaan mahdollisen päätöksen. Kannattaa myös huomata, että jos itsetunto menee liian vahvaksi, se kääntyy myös heikkouden puolelle. Tällöin objektiivisuus muuttuu ylimielisyydeksi ja aliarvioimiseksi.

      Kuten muitakaan henkisiä ominaisuuksia, itsetuntoa ei voi kehittää vain sormia napsauttamalla ja päättämällä. Parhaiten itseluottamusta ruokkivat onnistumiset. Kun tämän tiedostaa, on helpompi valmistautua esimerkiksi tärkeään turnaussarjaan. Tai kun omat pelit takkuavat, monet hakevat vauhtia hieman alemmilta tasoilta. Kyse ei ole välttämättä pelikassan sanelemasta pakosta, vaan alemmilla tasoilla on yleensä heikompia vastustajia, joten sieltä haetaan niitä onnistumisia ja voittoja. Pokerissa on viime aikoina noussut isoon rooliin mentaalipuolen kehittäminen. Olisikin mielenkiintoista tietää, onko kukaan tietoisesti valmistautunut tärkeään turnaussarjaan vahvistamalla urheilullista itsetuntoaan?


      Lue Kyyberin teksti täältä:

      Urheilullinen itsetunto

      Lue aikaisemmat Hyvät, pahat ja paistit -artikkelit:

      Foorumi: Hyvät, pahat ja paistit
  • 10 replies
    • MikkoMi
      MikkoMi
      Bronze
      Joined: 24.02.2011 Posts: 3,960
      Kysymys Kyyberille. Mistä luulet johtuu se, että suomalaisille suurten pokeriturnausten voittoja on putoillut varsin niukalti verrattuna kakkos- ja kolmostiloihin. Onko kyse sattumasta, vai onko huippupelaajillamme heikompi urheilullinen itsetunto verrattuna muihin?
    • Kyyberi
      Kyyberi
      Coach
      Coach
      Joined: 09.07.2010 Posts: 10,511
      En ole tietoinen tilastoista. Kyse voi olla tuosta, mutta yksi vaihtoehto on myös taipumuksemme muistella tappioita enemmän kuin onnistumisia. Tosin todennäköisin vaihtoehto taitaa olla puhdas varianssi. Onhan suomalaiset turnauksia voittaneetkin. Ja jo ihan todennäköisyyden puolesta kakkos- ja kolmossijoja tulee useammin kuin ykkössijoja.
    • hilavutkitun
      hilavutkitun
      Basic
      Joined: 15.10.2013 Posts: 10
      Hyvä artikkeli. Luulen että yksi mikä suomalaisille on epämukavaa on olla huomion keskipisteenä. Kun ollaan finaalissa niin kaikki katseet ovat finalisteissa ja suomalaisille se ei oikeen luonteeseen sovi. Vähän kärsjistäen näin...
    • MikkoMi
      MikkoMi
      Bronze
      Joined: 24.02.2011 Posts: 3,960
      EPT:ltä kassissa suomalaisilla on 2 voittoa, 3 kakkossijaa ja 5 kolmossijaa. WPT:n tilastot ovat hieman nihkeästi kaivettavissa.

      WSOP-rannekkeita meillä on yksi, mutta läheltäpiti breislettejä useampia.

      Otanta toki varsin pieni ja olet oikeassa siinä että tappioita on paljon mukavampi muistella. Aattele nyt - Mietaankin tappio ruottalaiselle sadasosalla on antanut kansakunnallemme huomattavasti enemmän sisältöä kuin voitto olisi koskaan mukanaan tuonut.
    • Kyyberi
      Kyyberi
      Coach
      Coach
      Joined: 09.07.2010 Posts: 10,511
      Noiden turnausten huppivaiheessa erot ovat aika pienet. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta harvoin nuo hupit kauhean montaa kättä kestävät (alle sata). Käytännössä kun molemmat saavat hyvät tai semihyvät kortit, otetaan iso arvonta. Tällöin tuurilla on järjettömän suuri merkitys lopputulokseen. Näkisin että hyvällä pelaajalla on todennäköisemmin isompi stäkki hupin alkaessa, joka antaa hänelle hieman paremman todennäköisyyden voittaa arpajaiset.

      Olen monesti naureskellut sitä että ero voittajan ja kakkosen välillä on turnauksen suurin, sekä rahallisesti että arvostuksellisesti. Silti juuri tässä kohtaa tuurin merkitys on isoimmillaan koko turnauksessa.

      Olen järjestänyt muutamia turnaussarjoja, joissa kerätään pisteitä. Joka ikinen kerta on ihmetelty miksi kakkossijasta saa melkein yhtä paljon kun voitosta. Kyseessä on siis liveturnaukset, joissa vedetään huppivaiheessa yleensä niin että molemmat ovat alle 10bb pinoilla. Olen sitten aina koittanut selvittää miksi 8 hengen pöydästä on mielestäni kovempi osoitus taidosta päästä top3 kuin voittaa se.
    • JoePlotter
      JoePlotter
      Bronze
      Joined: 10.11.2012 Posts: 60
      Todella mielenkiintosta settiä toi psyykkinen valmennus. Oisko kyyberillä heittää kirjasuosituksia?
    • Kyyberi
      Kyyberi
      Coach
      Coach
      Joined: 09.07.2010 Posts: 10,511
      Mitä psyykkista valmennusta JoePlotter meinaa? Pokeriin ykköskorissa on Tendlerin kirjat, ja sanoisin että ne ovat sovellettuna kovaa valuuttaa muussakin urheilussa. Onhan Jared myös golffaajien mentaalikoutsi.

      Muita kirjoja en osaa suositella, itse olen lukenut suomenkielisiä urheilupsykologian kirjoja pari ja ne olivat jonkin verran vanhoja. Ihan hyviä juttuja, mutta mielelläni lukisin jotain modernimpeja opuksia. Pitääkin varmaan etsiskellä, jahka aikaa liikenee.
    • MikkoMi
      MikkoMi
      Bronze
      Joined: 24.02.2011 Posts: 3,960
      Helpin massiivinen chiplead WSOPEn PLO Eventissä muuttui hopetilaan. Juhalla on myös muutaman vuoden takaan tuo WSOP kakkossija. Miten nopeasti uskot, että tällaiset tappiot alkavat syömään urheilullista itsetuntoa (vrt. Jarkko Nieminen ATP finaalihistoria)?
    • Kyyberi
      Kyyberi
      Coach
      Coach
      Joined: 09.07.2010 Posts: 10,511
      Pommin varmasti seuraavassa ison turnauksen hupissa tuo kummittelee mielessä. Mutta miten paljon se vaikuttaa lopputulokseen? Joku liveturnausjyrä osaa varmaan paremmin vastata miten paljon taidot vaikuttavat lopputulokseen tuollaisen turnauksen huppivaiheessa ja miten paljon kyse on vain flippionnesta.

      Lisäksi isoissa turnauksissa diilit lisäävät vielä flippailun merkitystä. Kun rahat on käytännössä jo jaettu, heitetään kolikkoa voittajasta.
    • kauris84
      kauris84
      Bronze
      Joined: 28.03.2010 Posts: 2,529
      Hyvää tekstiä jälleen :)