Korkeamman Tietoisuuden Huuruinen Kompassi

    • Lour6es
      Lour6es
      Bronze
      Joined: 15.08.2010 Posts: 755
      Koin tänään mukavan elämyksen, eksyin metsään. Näin syksyisin on tapanani kuljeskella kuulaassa valossa pitkin metsiä luonnon ihmeistä nautiskellen mutta tällä kertaa visiitistä tuli hieman aiottua pidempi. Jotkut menevät eksyessään täysin tolaltaan ja telovat itsensä säntäillessä hädissään sinne tänne mutta tilanteessahan ei ole mitään välittömästi uhkaavaa: ihminen pärjää 3 minuuttia hengittämättä, 3 päivää juomatta ja ehkä 60 vrk syömättä, joten pelivaraa on ihan riittävästi ja lisäksi luonnosta voi löytää niin syötävää kuin juotavaakin. Mutta tunnelma oli vapautunut, ainakaan hetkeen sivilisaatiosta ei näkyisi tai kuuluisi mitään. Ja eksyksissä ollessaan voi sattumalta löytää jotain suurta ja mystistä kuten meritien Nepaliin. Tai Vittumaisenojan Kämpän. Sitä ei tosin tällä kertaa löytynyt mutta isoksi kasvaneita mustikoita kylläkin. Teki mieli kiivetä johonkin hoikkarunkoiseen koivunlatvaan keinumaan tuulenpuuskien mukana.
      Yritin päästä kaartelevia reittejä umpipöpelikössä könyämällä vielä pahemmin eksyksiin, mutta harmittavasti taivas oli lähes pilvetön ja auringon laskusuunnasta tajusin missä länsi sijaitsee. Tuossa Chögyam Trungpan soturin tietä käsittelevässä kirjassa laskevan auringon länsi vertautuu reaktiiviseen, tulevaisuuspelkoiseen elämäntapaan ja nousevan auringon itä herkkään soturin hereilläoloon. Eli tie takaisin sivilisaatioon löytyi mutta plakkariin jäi joukko pohdintoja eksymisen myönteisistä puolista:

      + välitön luontokokemus
      + vahva läsnäolon tunne
      + rentous kaikkien mukatärkeiden päämäärien suhteen, olen perillä tässä ja nyt
      + ymmärryksen muodostuminen siitä että luonto ei ole yhtä kuin luontopolku. Tosin siinä vaiheessa kun jalkani eivät enää kanna mun on sonnustauduttava johonkin ryömintähaalariin päästäkseni jälleen eksymään. Tai ehkä markkinoille tulee hiili-nanokuiduista tehtyjä eksoskeletoneita tukemaan kuihtuvia tomumajojamme.
      + ymmärrys siitä miten vähän ihminen loppujen lopuksi tarvitsee.

      Ja lisäksi olen kiitollinen että satun asumaan maassa, jossa luontoon eksyminen on ylipäätään vielä mahdollista. Olen nähnyt parissakin maassa metsän, johon eksyminen oli sallitua vain virallisina aukioloaikoina. Pitäis hommata vene niin voisin alkaa harrastaa sumupurjehdusta. Tai sitten voisin alkaa järjestää eksymiskursseja niille uusavuttomille, jotka ovat menettäneet luontaisen kykynsä eksyä, voisin mainostaa menettäneeni jo n tyytyväistä asiakasta eksyneinä tänäkin vuonna. Kurssimaksu olisi ehkä syytä periä ennakkoon.
  • 345 replies
    • oylioika
      oylioika
      Bronze
      Joined: 22.03.2009 Posts: 3,716
      Heh olipahan hyvä postaus.

      Joo ei oo tullu tota kokemusta ittelle koskaan, mutta eipä siinä kannata pahemmin hättäillä. Tullee vaan juostenkustun näköstä säheltämistä ku alkaa räpläämään hätäsiä päätöksiä.

      Sen verran lähelle eksymistä oon päässyt, että armeijassa mun lähetti jonka käskin hakea radioonsa uudet salasanat 500m päästä -> johtaa polku ja keväällä valoisaan aikaan soittaa mulle jostain 5km päästä, ettei tiiä missä on ja täällä on mutka tiessä ja halkopino.

      Siinä sitten arvoin vähän aikaa ja aloin kaivaan karttaa. Lopulta löysin sen mutkan ja hain raukan takasin omiensa luo. Sillä oli jo tullu hätä ja tiiä minne se olis omin nokkinensa lähteny.

      Jännää ettet kirjannu yhtään negatiivista asiaa eksymisessä vaan koit pelkkää positiivista kokemuksessasi. Nykyajan gps-härpäkkeillä tuo elämys jää aika mahdottomuudeksi varmaan monelle.
    • Lour6es
      Lour6es
      Bronze
      Joined: 15.08.2010 Posts: 755
      Pokeririntamalla ei ole viime aikoina mennyt oikein vahvasti, useat no-deposit bonukset on pelattu puhki ja peruspelissäni on varmaan paljon vuotokohtia. Pitäis ehkä tehdä pikku depositti johonkin saittiin ja pelailla mikrotasoilla ihan hupimielessä ilman mitään neuroottisia onnistumispakkoja, toisaalta ehkä taustalla kummittelee alitajuinen pelko siitä mitä tapahtuu jos alankin pelata voitokkaasti, alkaako raha ja siihen liittyvät velvoitteet hallita elämää liikaa ja ihmissuhteet kärsiä. Pitäisi varmaan katsoa tämä Wall Street 2-elokuva näkökulman saamiseksi asiaan. Rahalla ei kuitenkaan voi ostaa rakkautta, viisautta tai ymmärrystä ja kaikkea sitä mikä tekee eksistenssistä arvokkaan.
    • Lour6es
      Lour6es
      Bronze
      Joined: 15.08.2010 Posts: 755
      "Sen verran lähelle eksymistä oon päässyt, että armeijassa mun lähetti jonka käskin hakea radioonsa uudet salasanat 500m päästä -> johtaa polku ja keväällä valoisaan aikaan soittaa mulle jostain 5km päästä, ettei tiiä missä on ja täällä on mutka tiessä ja halkopino."

      Joo, sotilaalliset eksymiset väärinymmärrettyine käskyineen on ihan oma tragikomiikan lajinsa.

      "Jännää ettet kirjannu yhtään negatiivista asiaa eksymisessä vaan koit pelkkää positiivista kokemuksessasi. Nykyajan gps-härpäkkeillä tuo elämys jää aika mahdottomuudeksi varmaan monelle."

      Ei mulla ollut kännykkääkään mukana, vaatii varmaan jotain level 10:n Nokia-syvämeditaatiota ennenkuin tajuaisin miksi työttömän jätkän tarvitsisi olla ties kenen gallupkyselijän tavoitettavissa 24/7. Eikä karttaa. Itse asiassa taidan yrittää löytää kirjastosta jonkun 1700-luvun vanhan pitäjäkartan ja yrittää suunnistella ensi kerralla sen varassa. Omat magneettiset häiriönsä generoiva kompassi olisi myös suotava. Ja ennen reissun alkua voi inspiroitua vaikka tuosta Jorma Purasen mainiosta "Where all compasses go mad" -teoksesta: http://www.emma.museum/node/114
    • Ryyti
      Ryyti
      Bronze
      Joined: 27.03.2008 Posts: 2,971
      Joo siis kaikkein suurin virhehän on mitä eksyessä voi tehdä, on että lähtee säntäilemään jonnekin päin, silloin ei yleensä kuin vain eksyy pahemmin. Kaikkein paras konsti ainakin omasta mielestä (ja omien kokemusten perusteella) on, että istuu johonkin kannolle perseelleen, syö vähän eväitä ja polttaa tupakin. Siinä kun vähän aikaa rauhoittuu ja miettii niin yleensä sitä alkaa jo hahmottamaan mistä on tullut ja minne on menossa.

      Mutta ite kyllä suosittelen pitämään ajanmukaista karttaa ja kompassia mukana, ja puhelinkin on aina matkassa. Ei sitä nimittäin koskaan tiedä, mitä siellä tapahtuu, ja siinä vaiheessa kun on keskellä ei mitään koipi murtuneena, onkin ikävä odotella sitä pelastushelikopteria hakemaan kun ei saa sitä mitenkään tilattua.

      Tietysti muitakin varusteita on aika must pitää mukana: tulitikut, puukko, retkikirves, noilla jo alkaa pärjäämään.
    • Lour6es
      Lour6es
      Bronze
      Joined: 15.08.2010 Posts: 755
      Kiva video Beneficiosta, telttailin tuossa kommuunissa viime talvena nelisen kuukautta ja edellisenä keväänä 3kk. Tuolla elelee monia ihmisiä lähes täysin globaalitalouden ulkopuolella, itsekin olisin varmaan pysynyt hengissä keräämilläni manteleilla, terhoilla, kaktushedelmillä, appelsiineilla ja oliiveilla mutta välillä alkaa kaivata vaihtelua ruokavalioon. Läheisessä Orgivan kylän supermercadossa maksaa puteli hyvää punkkua euron, 1/3L tölkki kaljaa 30c ja ruokakin on edullista. Kerran kävi niinkin että eräs paikallinen mummo näki minut poimimassa appelsiineja maantien ojasta, viittelöi luokseen ja antoi kassissa patongin, juuston ja palan ilmakuivattua kinkkua. Silloinen kielitaitoni riitti "Muchos gracias, Señora!":an.

      http://www.youtube.com/watch?v=o8XJHaiADBk

      Läheisessä Orgivan kylässä on Baraka-niminen mielenkiintoinen kahvila, ilmeisesti jonkun Sufiveljeskunnan pyörittämä paikka, jossa kuulee välillä hienoa elävää musiikkia. Sufit pyysivät mut kerran mukaansa illanviettoon moskeijaansa, kengät piti jättää ulkopuolelle.
      Mukavia tyyppejä, tarjosivat teetä mahdollisuutta jäädä nukkumaan yöksi moskeijan lattialle, jollen jaksaisi könytä viittä kilsaa ylämäkeen pimeässä takaisin teltalleni.
    • Lour6es
      Lour6es
      Bronze
      Joined: 15.08.2010 Posts: 755
      Tapasin Benessä myös kitaravirtuoosi Jesuksen:

      http://www.youtube.com/watch?v=BgvimeAe5no

      Merkintä päiväkirjastani 25.10.2009:

      Käytiin toissapäivänä Jesuksen ja orgivalaisen Enriquen kanssa keräämässä kastanjoita ja saksanpähkinöitä, kasvavat puissa. Kastanjoita löytyi hyvin eräästä purouomasta, jonne rankkasade oli niitä kuljetellut ja kastanjoita hylätyiltä viljelyterasseilta. Ilmeisesti Sierra Nevadan rinteillä on näitä hylättyjä tai perikunnattomaksi menneitä maatiloja, joita paikalliset ovat alkaneet käyttää yhteismainaan. Saksanpähkiä peittää sinimusta nahkamainen kuori, joka loppuvaiheessa lahoaa tai kuivuu paljastaen varsinaisen pähkinäkuoren.

      Ehdotin keruurupeaman jälkeen Señoreille lasillista jossain kuppilassa mutta Enrique halusi mieluummin kutsua meidät kotiinsa maistelemaan kotiviiniään. Hyvin tuntui päähän kihahtavan, naureskeltiin sönkkö-espanjalleni ja vertailtiin kenellä oli pisin veitsi matkassa. Jesus tarjoi vielä kotonaan hedelmiä. Ostin Dia-kahvia yhteiskeittiöön ja sain liftin Beneen espanjalaiselta perheeltä, jolla on pienehkö apina lemmikkinään.

      Tämäkin huilisti on tuttu näky kylillä:
      http://www.youtube.com/watch?v=rhOjbQYz5rw
    • Lour6es
      Lour6es
      Bronze
      Joined: 15.08.2010 Posts: 755
      Volando voy, volando vengo, vengo!

      http://www.youtube.com/watch?v=chqha380dw4

      "Enamorao de la vida aunque a veces duela". Toi biisi taitaa kyl mennä "Enamorao de la vida la kabeza duela" mutta tostakin taitaa olla lukemattomia versioita.

      "Señoras y señores, sepan ustedes...
      Que la flor de la noche
      es pa quien la merece"

      Tietekäät, naiset ja herrat... että yön kukka on häntä varten joka sen ansaitsee.
    • Mikko
      Mikko
      Bronze
      Joined: 25.02.2010 Posts: 5,527
      Loistava blogin ensimmäinen sivu. :f_love:

      Meneepä tiukkaan seurantaan, etenkin kun pidän tätä nykyä itsekin majaa Andaluciassa. Vielä en kastanjametsälle ole ehtinyt. :f_cool:
    • Kyyberi
      Kyyberi
      Coach
      Coach
      Joined: 09.07.2010 Posts: 10,511
      Mä olen eksynyt baari-illan jälkeen tohon läheiseen "metsikköön". Eli kyseessä on pururadan pätkä, jota pitkin tulen baarista. Valaistulta asfaltilta seuraavalle on n. 50m pitkä ylämäki pururataa, pimeässä. "Metsä" on harvakseltaan olevia mäntyjä, puiden väli keskimäärin 5-7m. Tämän pätkän yläpäässä on aukeaa, ja alapäässä asuintaloja. Jos ylämäestä lähtee poikittain kävelemään poispäin, tulee n. 30m päässä asuintaloja.

      Puhuin puhelimessa silloisen tyttöystävän kanssa, ja muistan poikenneeni radalta lähimmän puun juurelle hädälle. Hetken päästä olin todennut puhelimessa että oon eksynyt, en löydä sitä tietä enää. En panikoinut, vaan juttelin kaikkea mukavaa (koti on siis mäen yläpäästä 200m päässä, eli luultavasti n.220m sen hetkisestä olinpaikastani) ja selitin miten olen eksynyt metsään. No tyttöystävä alkoi huolestua oikeasti, koska lähin metsä (miten hän metsän käsitti) oli aika kaukana. Oli kuulemma miettinyt että missä ihmeessä mä olen, kun metsään olen eksynyt. Sen verran olin nauttinut valkovenäläisiä että tyttöystävän kyselyistä huolimatta en osannut vastata missä päin pitäjää olin. Tätä rakentavaa keskustelua (minä turkasen päissäni sössöttämässä niitä näitä, ja tyttöystävä huolestuneena koittaa selvittää mitä ihmettä on tapahtunut) kesti ainakin vartin (tyttöystävä kertoi puolesta tunnista, mutta kai siinä oli vähän dramatiikkalisää) jonka jälkeen olin yhtäkkiä todennut että "hei, täs on katulamppu. Ja se tiekin on täs. Tuun kohta kotiin".

      Loppu hyvin, kaikki hyvin. Olkaa varovaisia. Kaksi puuta tekee jo metsän.
    • Lour6es
      Lour6es
      Bronze
      Joined: 15.08.2010 Posts: 755
      Taidan kokeilla vaihteeksi tommosta $0,25/$0,50 limiittiteksua. Jostain käsittämättömästä syystä onnistuin voittamaan kuuden tuolin pöydässä jonkun 7 taalaa ihan naurettavan lyhyessä ajassa ja mä en ole perehtynyt limiittiteksun hienouksiin edes sen vertaa kuin NL:n aggressioihin. Ilmeisesti vihu ajatteli pelottavansa mut potista reippaalla panostuksellaan mutta kun mun handussa oli jo täyskäsi niin enkai mä sentään niin masokisti ole että sen kippaisin? Lopetin sillä kertaa ennen kuin väärä itseluottamus tekisi selvää stäkistäni. Nyt pitänee siis ottaa kiltisti käteen ei lusikkaa vaan FL:n pronssitason strategia iltalukemiseksi vaikka joskus tunnen olevani enemmän jukuripää sonni pokeristrategikkona kuin kukaan lukemaan opettelevista Jukolan veljeksistä.
    • Lour6es
      Lour6es
      Bronze
      Joined: 15.08.2010 Posts: 755
      En tiedä onko tämä idea jo ikivanha, mutta kehitettiin joskus kaverin kanssa iltaa istuessa uusi pokeriversio nimeltä Fibonacci. Nimi tulee italialaisesta matemaatikosta joka keksi Fibonaccin lukusarjan: 1,1,2,3,5,8,13... Sarja alkaa kahdella ykkösellä ja seuraava jäsen on aina kahden edeltäjän summa F(n)=F(n-1)+F(n-2). Nyt voitaisiin määritellä pokerikäsien joukkoon seuraavat Fibonacci-kädet:

      Pikkufibo: A,A,2,3,5
      Keskifibo: A,2,3,5,8
      Möhköfibo: 2,3,5,8,K

      Kaikki fibot voittaisivat suorat (ja ehkä värit) ja möhköfibo voittaisi pikkufibon ja keskifibon. Keskifibo voittaisi tietty pikkufibon ja värifibo offarifibon. Fiboja voisi ehkä käyttää piristävänä talosääntönä, esim. vain yksi fibo illassa per pöytä, satunnaisen pöytään istahtaneen muukalaisen suuvärkki voisi olla hauskaa katsottavaa kun joku kahmaisisi potin möhköfibolla.
    • Mikko
      Mikko
      Bronze
      Joined: 25.02.2010 Posts: 5,527
      Haha, möhköfibo on nuts. :f_biggrin:

      Pitää ainakin omissa kotipeleissä ottaa tuo käytäntöön. Vähän avausrangetkin laajenee, kun 82-offarin voi huoletta avata pyssyn alta.
    • Lour6es
      Lour6es
      Bronze
      Joined: 15.08.2010 Posts: 755
      Päivän Shambhala-sitaatti:

      "Soturin tiessä, soturina olemisessa, ei ole kyse harrastajamaisista yrityksistä, joiden seurauksena voi jonakin päivänä toivoa muuttuvansa ammattilaiseksi. Kopioimisen ja mallista omaksumisen välillä on eroa. Kun opiskelija pyrkii omaksumaan soturiuden, hän käy kurinalaisen harjoittelun läpi vaiheittain ja luo aika ajoin silmäyksiä taakseen tarkkaillakseen omia jalanjälkiään ja kättensä töitä. Joskus huomaat merkkejä edistymisestä, joskus taas merkkejä harhatiellä kulkemisesta. Yhtä kaikki, se on ainoa tapa toteuttaa soturin tietä käytännössä."
    • Lour6es
      Lour6es
      Bronze
      Joined: 15.08.2010 Posts: 755
      Pitäisköhän hommata oranssit haalarit, näyttävät olevan muodissa jossain päin maailmaa.

      http://www.youtube.com/watch?v=5Pju5J9wxGs

      "Con los pobres de la tierra
      Quiero yo mi suerte echar
      El arroyo de la sierra
      Me complace más que el mar"

      Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan samoin, köyhien joukosta löytyy yleensä paljon aidompia ihmisiä kuin rikkaiden. Ja jos satun rikastumaan voin jäädä solidaarisuutta tuntien henkisesti köyhäksi. :D
    • Lour6es
      Lour6es
      Bronze
      Joined: 15.08.2010 Posts: 755
      Chileläisten kaivosmiesten noston pitäisi alkaa tänään puoliltaöin. Toivotaan parasta että tekniikka pelittää ja pääsisivät vihdoin perheittensä luo kotiin. En tosiaan tiedä haluaisinko vastaavassa tilanteessa jatkaa kaivoshommissa tommoisen tosi-tv-session jälkeen mutta monilla noista miehistä ei taida olla paljon vaihtoehtoja jos aikovat perheensä elättää.
    • Lour6es
      Lour6es
      Bronze
      Joined: 15.08.2010 Posts: 755
      Päivän shambhalointi:

      "Soturi on pohjimmiltaan se, joka ei pelkää tyhjää tilaa. Pelkuri elää jatkuvan tyhjän tilan pelon vallassa. Kun pelkuri on yksin metsässä eikä kuule ääntäkään, hän arvelee jossain piileksivän aaveen. Hiljaisuudessa hänen mielensä alkaa kehitellä kaikenlaisia hirviöitä ja paholaisia. Pelkuri pelkää pimeyttä, koska hän ei näe mitään. Pelkuri pelkää hiljaisuutta, koska hän ei kuule mitään. Pelkuruus muuttaa ehtoja sisältämättömän pelottavaksi keksimällä kaikenlaisia viitekohtia tai ehtoja. Soturi ei tunne tarvetta muuttaa sellaista, mikä on vailla ehtoja. Sitä ei tarvitse määritellä myönteiseksi tai kielteiseksi, se voi olla vain neutraalia - mitä se onkin.
    • Lour6es
      Lour6es
      Bronze
      Joined: 15.08.2010 Posts: 755
      Taidanpa alkaa tosissani pelailemaan freerolleja ja sittareita. Ainakin actionia näkyy saavan koko rahan edestä ja onhan se komeeta kun voi shovettaa koko 1500 pelimerkin stäkin kertarysäyksellä. Etenkin etupositiosta ja bluffina tehtynä sillä on vankka huumorivaluensa. Pelailin aikani kilpailevaopetussivusto.comilla Jakarta-tyyppisia 6 hengen pöytiä ja pääsin pari kertaa sittarin kärkipaikalle kuittaamaan mahtavat $0.32. Olen tosin alkanut epäillä saittia ajanhukaksi kun mun cashier-ikkunassa ei ole mitään withdraw-toimintoa, tai ehkä se aukenee vasta kun olen aikani sähläillyt ja tienannut tarvittavat action pointsit.

      Jotenkin toi FL:n toimintarytmi muistuttaa tilannetta, jossa jengi peittää vuorotellen lapioiden ringissä jotain maassa ammottavaa kuoppaa ja kisaa siitä kuka pääsee heittämään viimeisen lapiollisen.

      Edit. Muokkasin hieman kirjoitustasi, sillä foorumin sääntöjen mukaan kilpailevien opetussivustojen mainitseminen on no go -aluetta. - Mikko
    • Lour6es
      Lour6es
      Bronze
      Joined: 15.08.2010 Posts: 755
      Meni yllättävän hyvin eilinen CelebPokerin freerolli, olin parhaimmillani neljännellä sijalla aloittaneista 243:sta pelaajasta mutta tipuin lopuksi 11. sijalle. 3 ekaa ois olleet $11 rahasijoja. Ihan kiintoisa maku tosta jäi kieleen, mulle kävi niinkin koneen tahmatessa että katosin pöydästä yhtäkkiä jonnekin mutta tuli joku ilmoitus ettei mulle saatu uutta pöytää avatuksi. Aikani ihmettelin missä hemmetissä Alter Egoni oikein seilaa mutta sitten tajusin tuplaklikata omaa nimeäni ja aukeni pöytä jossa olin sitouttina. Ilmeisesti turnauksen voisi pelata niinkin että hommaisi alkumetreillä itselleen kohtuuison stäkin kun paisteimmat menee heti all-in ja sitten vetäis itsensä sitoutiksi ja katselis vaikka jonkun hyvän leffan sillä välin kun 90% pelaajista tippuu pelistä ja palaisi sitten loppukahinoihin virkeänä miehenä.
    • Lour6es
      Lour6es
      Bronze
      Joined: 15.08.2010 Posts: 755
      "Jos onnistut koteloimaan itsesi kokonaan, saatat tuntea olosi turvalliseksi mutta myös tavattoman yksinäiseksi. Se ei ole soturin yksinäisyyttä vaan pelkurin yksinäisyyttä - kotelokuoren loukkuun jääneen yksinäisyyttä, inhimillisestä kiintymyksestä eroon joutuneen yksinäisyyttä. Et tiedä kuinka riisua haarniska yltäsi. Et tiedä kuinka käyttäytyä ilman oman turvallisuutesi viitekohtia. Soturiuden haaste on astua rohkeasti ja samalla lempeästi kotelokuoresta ulos maailmaan. Voit paljastaa haavasi ja lihasi, kipeät kohtasi."