Chaplin-viikko

    • Mikko
      Mikko
      Bronze
      Joined: 25.02.2010 Posts: 5,527
      Elokuvan pienen suuren miehen Charles Chaplinin syntymästä tulee tänään kuluneeksi 123 vuotta. Ajattelin juhlistaa merkkitapausta Chaplin-viikon merkeissä. Kyseessä on jonkinlainen "vauvaversio" Ropomenin eeppisestä Arnold-maratonista, joskin suorituksena moninverroin köykäisempi.

      Ajatuksena on katsoa yksi Chaplin-elokuva illassa maanantaista perjantaihin kronologisessa järjestyksessä. Otin jo pienen varaslähdön viime viikolla katsomalla Chaplinin pojan (1921) ja Kultakuumeen (1925). Tällä viikolla ohjelma on seuraava:

      Ma - Nainen Pariisista (1923)
      Ti - Sirkus (1928)
      Ke - Kaupungin valot (1931)
      To - Nykyaika (1936)
      Pe - Diktaattori (1940)

      Viimeinen elokuva on myös hyvin ajankohtainen, sillä perjantaina 20.4. tulee kuluneeksi 123 vuotta Adolf Hitlerin syntymästä. :f_cool:
  • 8 replies
    • TillYouCollapse
      TillYouCollapse
      Bronze
      Joined: 29.07.2010 Posts: 761
      Mun mielestä tää kuulostaa paljon rankemmalta projektilta kuin tuo Ropomenin Arska-maraton :D
    • Mikko
      Mikko
      Bronze
      Joined: 25.02.2010 Posts: 5,527
      Homma lähti vähän sivuraiteilleen heti eilen, kun en löytänyt toimivaa versiota Nainen Pariisista -leffasta. Katsoin sen sijaan Sirkuksen, joka olikin lähes yhtä hyvä kuin muistelin.

      Sirkus on Chaplinin pitkistä elokuvista yksi puhtaimmin komediallisista. Elokuva on Chaplinille tyypillisesti yhden miehen näytös: mies vastasi itse elokuvan käsikirjoituksesta, ohjaamisesta, tuottamisesta, leikkauksesta, musiikin säveltämisestä ja esittämisestä sekä pääosan näyttelemisestä. Ei pöllömmin.

      Varsinkin elokuvan ensimmäisellä puoliskolla on hulvatonta fyysistä komediaa, joka jaksaa naurattaa yhä, vaikka elokuvan kehityksessä on otettu aimo harppaus lähes sadan vuoden aikana (tai ehkä juuri siksi). Viimeinen 15-20 minuuttia ei nouse ihan samalle tasolle ja kun loppukohtauskin jättää vähän hätäisen ja oudon maun suuhun, ei kokonaiselämys saa aivan täysiä pisteitä.

      Kaikien kaikkiaan Sirkus on kuitenkin varhaisen komediaelokuvan merkkipaaluja sisältäen lukuisia kohtauksia, joita on sittemmin vuosikymmenien päästäkin varioitu valtavirtakomediassa.

      :f_grin: :f_grin: :f_grin: :f_grin:

      Tänään voisi ottaa ohjelmaan elokuvan Pilgrim, jota en muistaakseni ole aiemmin nähnyt. Keskiviikosta alkaen taas alustavan ohjelman mukaan.
    • Mikko
      Mikko
      Bronze
      Joined: 25.02.2010 Posts: 5,527
      Löytyi sitten tuo Nainen Pariisistakin, kun osasi etsiä juutuupista. :f_cool:

      Katsoin kuitenkin lämmittelyksi tuon Pilgrimin, joka on alle tunnin mittainen lyhytelokuva. Onneksi ei sen pitempi, sillä teos ei missään nimessä ollut Chaplinin parhaiden tasolla. Vaikka kerronta jotensakin kelvollisesti sujui, ei filkasta saanut kunnolla otetta. Huumori ei toiminut, eikä vastapainona toistaalta ollut suurta draamaa, jännitystä tai muutakaan. Pikkunätti kertomus vankikarkurista. Pisteet kuitenkin klassisesta liukastumisesta banaaninkuoreen.

      :f_frown: :f_frown:

      Nainen Pariisista vuodelta 1923 olikin sitten ihan toista maata. Poikkeuksellisen Chaplin-elokuvan siitä tekee se, ettei Chaplin itse näyttele elokuvassa lainkaan, lyhyttä cameo-roolia lukuun ottamatta. Elokuva ei myöskään ole perinteistä Chaplin-komediaa, vaan puhdasverinen draama. Ja hyvä sellainen. Homma pysyy paketissa ja vie mukanaan alusta lähtien niin tarinan, kuvauksen, ohjauksen, musiikin kuin näyttelijäntyönkin osalta. Lopputuloksena jää fiilis, että joko se nyt loppui. Hyvä merkki (mykkä)elokuvalle!

      :f_grin: :f_grin: :f_grin: :f_grin:
    • Mikko
      Mikko
      Bronze
      Joined: 25.02.2010 Posts: 5,527
      Eilen oli ohjelmassa suunnitelman mukainen Kaupungin valot vuodelta 1931. Odotukset olivat korkealla, sillä monissa arvioissa teos on nostettu Chaplinin ehdottomaan parhaimmistoon. Olen tuon nähnyt joskus poikasena, mutta muistissa ei ollut paljoakaan - varsin puhtaalta pöydältä siis lähdettiin.

      Olivatko odotukset sitten liiankin korkealla ja siten tuli huomaamatta katsottua turhan kriittisellä silmällä, vai mikä oli syynä, mutta joka tapauksessa leffa ei tehnyt sellaista vaikutusta kuin odotin. Hyvä pätkähän se oli, eikä missään vaiheessa tullut turhautunut olo, että menisi aika jotenkin hukkaan tai muuta vastaavaa. Muutama erinomainen oivallus/kohtaus ja kaiken kaikkiaan varsin jouheva kokonaisuus. Mutta sellaista vau-fiilistä ei tullut, eikä leffa jäänyt soimaan päähän nukkumaan mennessä, saati aamulla herätessä.

      Yksi leffan ongelmista on ehkä se, että tietyt asiat jäävät riittävästi motivoimatta tai "roikkumaan ilmaan". Tai sitten oma harrastelijan silmäni ei vaan saanut kaikkea irti.

      Mukava elokuvaelämys, mutta ei ainakaan tällä kertaa jättänyt syvempää jälkeä.

      :f_grin: :f_grin: :f_grin:
    • Mikko
      Mikko
      Bronze
      Joined: 25.02.2010 Posts: 5,527
      Torstai-illan elokuvana Kino Mikossa esitettiin Modern Times eli Nykyaika vuodelta 1936. Kyseinen vuosikymmen oli erityisesti Ameriikassa suurta teollistumisen mutta myös taloudellisen laman aikaa. Nämä aikakauden ilmiöt olivat myös elokuvan pääteema.

      Nykyaika on loistava satiiri ja kommentti teollistumisen vaikutuksista ja pienen ihmisen roolista ja tuntemuksista osana markkinatalouden rattaita. Samalla se on kuitenkin myös elokuva ihmisyydestä; modernin ajan metkujen rinnalla kulkee tarina kulkurihahmon ja orvoksi jääneen nuoren naisen rakkastarinasta ja haaveista.

      Runsaasti symboliikkaa ja 30-luvun mittakaavassa edistyksellistä kuvailmaisua hyödyntävä elokuva toimii kaikilla osa-alueillaan, niin teknisen toteutuksen kuin tarinansakin osalta. Se naurattaa ja pistää ajattelemaan.

      :f_grin: :f_grin: :f_grin: :f_grin: :f_grin:
    • Mikko
      Mikko
      Bronze
      Joined: 25.02.2010 Posts: 5,527
      Jäi viikon viimeisen leffan mietteet kirjaamatta, joten tässä lyhyesti Diktaattori.

      Elokuva on Chaplinin ensimmäinen kokonaan ääntä hyödyntävä kokoillan elokuva. Vielä neljä vuotta aiemmin Nykyaika-elokuvassa ääntä käytetiin vain muutamassa kohtauksessa, vaikka teknisesti se oli ollut mahdollista jo vuosia.

      Kaksituntisen Diktaattori-elokuvan ensimmäinen puolisko on loistavaa elokuvataidetta ja -viihdettä. Hitler-parodia on moni paikoin osuvaa, ja Chaplinin näyttelijäntaidot tulevat kaksoisroolissa juutalaisena parturina ja totalitarismijohtajana näyttävästi esiin. Mukana on hienoja yksityiskohtia elokuvan olematta kuitenkaan pelkkä sarja hassunhauskoja yksittäisiä kohtauksia.

      Toisella puoliskolla elokuva vähän hajoaa, ja esimerkiksi diktaattori-Hynkelin ja toisen naapurivallan, Bacterian, johtajan Napolonin sinänsä hauska nokittelu on turhaan pitkitetty.

      Kokonaisuudessaan Diktaattori on kuintenkin erinomainen elokuva, jota voi suositella ensimmäiseksi Chapliniksi mykkäelokuvia vierastaville katsojille.

      :f_grin: :f_grin: :f_grin: :f_grin:
    • Hnngh
      Hnngh
      Silver
      Joined: 18.01.2009 Posts: 1,361
      Jaa tämmönen. :) Nykyaika ja Kaupungin valot on omat suosikit Chaplinilta. Äänen puuttuminen oikeastaan rikastuttaa elokuvia, koska juonenkäänteiden, tunnetilojen ym. juttujen välittäminen katsojille vaatii älytöntä kekseliäisyyttä. Uusi oscar-voittaja ei kyllä erityisemmin kiinnosta.
    • Mikko
      Mikko
      Bronze
      Joined: 25.02.2010 Posts: 5,527
      Alkuperäinen kirjoittaja Hnngh
      Uusi oscar-voittaja ei kyllä erityisemmin kiinnosta.
      Mikäli tarkoitat Artistia, niin sekin oli kyllä ihan katsottava. Aika hyvin noudatteli mykän kauden tyyliä, joskaan tarinana ei mitenkään erityisen onnistunut. Musiikki ja näyttelijät olivat omasta mielestäni parasta antia.