24. LOKAKUUTA 2013 | Markku Pölösen kolumni


Se parempi päivä

Kello soi. Piti soida seitsemältä. Nyt on yhdeksän.

Puhelinta ei löydy. Tallaan kissan hännälle. Housun persuksessa on purukumi. Koiralle ei ole ruokaa. Makaronit palavat pohjaan. Koira syö. Koira oksentaa eteisessä kenkääni. Uskovaiset käyvät kauppaamassa uskoa.

On satanut lunta. Liukasta. Talvirenkaat löytyvät. Tunkki ei toimi kunnolla. Pultit eivät tahdo aueta. Selkään sattuu ja polviin. Auto ei käynnisty. Auton akku on tyhjä. Laturia ei löydy. Puhelin löytyy autosta. Puhelimen akku on tyhjä. Puhelimen laturia ei löydy.

Talon avaimet ovat jääneet sisälle. Kiipeän parvekkeelle ja rikon ikkunan. Koira saa sirpaleista haavan anturaansa. Verta on kaikkialla, paljon. Laitan pahvia ikkunaan.

Poliisi ajaa pihalle. Menen verisenä ovelle. Poliisi kyselee murtomiehistä. Ei ole näkynyt. Poliisi haluaa käydä sisällä. Näytän koiran anturan poliisille. Poliisi rauhoittuu. Saattelen poliisin ulos. Poliisi lähtee.

Ovi on lukossa. Kiipeän parvekkeelle ja poistan pahvin ikkunasta. Laitan ikkunaan uuden pahvin. Löydän puhelimen laturin. En löydä puhelinta. Keitän kahvit. Maito on vanhaa. Kaadan kahvin viemäriin.

Löydän puhelimen ja laturin! Soitan töihin: ”Olen flunssassa”. Pomo ajaa pihaan. Piiloudun kellariin. Ovi ei ole lukossa. Pomo tulee sisälle ja huutelee minua. Keitän pomolle kahvit. Maito on edelleen vanhaa. Kaadan pomon kahvin viemäriin. Kuvailen pomolle aamun toimet. Pääsen pomon kyydissä töihin.

Pomon persuksessa on koiranverta.

Saan sähköiskun kopiokoneen rikkinäisestä virtajohdosta. Pomo patistaa työterveydenhuoltoon tarkastettavaksi. Lähden. Matkalla hieman pyörryttää. Istun penkille. Kulkukoira nostaa kohdallani jalkaansa. Huuhtelen lahjetta joen rannassa. Horjahdan istualleni veteen. En mene työterveyshuoltoon.

Menen huoltoaseman vessaan kuivaamaan housujani lämpöpuhaltimella. Siinä menee tovi. Selitän jokaiselle vessassa kävijälle mitä tänään on tapahtunut. Joku on soittanut poliisin. Poliisi tulee vessaan. Tuttu poliisi. Selitän poliisille mitä on tapahtunut. Poliisi rauhoittuu.

Syön huoltoaseman baarissa ale-purilaisen.

Kohta maha myllertää kuin pyykkikone. Kipaisen vessaan. Kipaisen vessaan tuon tuostakin. Voimat ovat vähissä. Sanovat, että mene kotiin. Nousen linja-autoon. Jään kyydistä kesken matkan. Kipaisen pusikkoon. Seuraava linja-auto tulee puolen tunnin kuluttua. Lompakko on pudonnut metsään. Löydän lompakkoni. Tyhjennän lompakkoni ja pesen sen purossa. Seuraava linja-auto tulee puolen tunnin kuluttua. Auto tulee. Olen uupunut. Nukun pysäkkini ohi. Lähden kävelemään kotiin. Naapuri ottaa minut kyytiin. Naapuri ajaa mutkassa tieltä. Minulle ei käy kuinkaan. Naapuri pitää viedä paikattavaksi. Soitamme ambulanssin. Ambulanssi tulee ja vie naapurin. Puhelimen akku on tyhjä. Kävelen kotiin.

Kotona on käynyt murtomiehiä.

Ovat kiivenneet parvekkeelle ja menneet sisälle rikotusta ikkunasta. Kaikki on viety, koirakin. Kissa on jäljellä. Istahdan sohvalle. Kissa tulee syliin ja kehrää. On niitä ollut pahempiakin päiviä.

Kirjoittaja on kontiolahtelainen elokuvaohjaaja.